Tiedon verkostossa

Elämme kytkeytyneessä maailmassa, jossa kaikilla tapahtumilla ja ilmiöillä voidaan nähdä vaikutuksia, sidoksia, toisiin ympäristömme tapahtumiin ja ilmiöihin. Mikään ei tapahdu eristyksissä. Mikään tieto, tapahtuma tai ilmiö ei ole saavuttamattomissa. Kaikki tapahtuu vieläpä ajassa, jossa voimme puhua vain tästä hetkestä, emme enää viikoista tai vuosista vuosikymmenistä puhumattakaan. Tämä maailmamme kytkeytyneisyys ja vuorovaikutteisuus ilmenee parhaiten ympärillämme olevissa ja meihin vaikuttavissa verkostoissa. Voimme havaita yhteiskuntamme sosiaaliset verkostot, Internetin, ekosysteemin lajien välisen vuorovaikutteisuuden, virusten leviämisen sekä mikros­kooppisen solun sisällä toimivien geenien kartat. Näissä kaikissa on kyse verkostoista. Verkostojen luonne voi vaihdella aina elinvoimaa tarjoavista luonnon verkostoista, ihmisten ja yritysten välisiin tiedonsiirtoketjuihin ja tappaviin terroristiverkostoihin asti. Yhteistä näille kaikille kuitenkin on verkoston synnyltä vaadittava kyky sen jäsenten väliseen yhteistyöhön rakentaa ja hyödyntää verkostoon muodostuvia yhteyksiä aina luonnon ilmiöiden, organisaatioiden kuin terroristisolujenkin välillä.

Usein, vielä nykypäivänäkin, yritysten ja eri organisaatioiden sisäiset verkostot ovat rakenteellisesti puumaisina verkkoja, joissa organisaatioiden ylin johto on verkoston juuri ja siitä haarautuvat oksat sen erikoistuneempia yksilöitä. Verkostossa, jossa siirryttäessä puurakenteessa oksia pitkin ulommaksi vastuu vähenee päätyen ja oksien päässä oleviin määräyksiä toteuttaviin alimman tason työntekijöihin. Puun kasvaessa ylimmän johdon käsiteltäväksi tulevan tiedon määräkin kasvaa, jolloin myös tehokkuuden ylläpitäminen ja tiedonkulun mahdollistaminen aina kaukaisimmasta puun haarasta ylimmälle johdolle asti vaatii tiukkaa organisointia. Mallissa jossa, jokaisen tulee toteuttaa oma tehtävänsä äärimmäisen, jotta järjestelmä toimisi, johtaa sen optimointi usein niin yliorganisoituihin ja joustamattomiin järjestelmiin, jotka käytännössä ovat täysin kykenemättömiä reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin. Kilpailuedun siirtyessä tehokkaasta tuotannosta tiedon hallintaan ja joustavuuteen tämän kaltainen rakenne ei kuitenkaan enää toimi. Nopeasti muuttuvilla markkinoilla menestyminen edellyttää organisaatioilta siirtymistä staattisesta ja optimoidusta puurakenteesta dynaamiseen ja kehittyvään verkostoon. Tämä verkosto ei ole enää vain organisaation sisällä, vaan merkittävä osa siitä on organisaation ulkopuolista hallintaa. Dynaamisessa toimintaympäristössä selviytymiseksi yksikään organisaatio ei voi enää kuvitella olevansa ympäristöstään eristäytynyt tai siitä riippumaton instituutio, vaan entistä enemmän ympärillemme kytkeytyneen verkoston toisistaan riippuvainen ja toisiaan hyödyntävä osanen.

”Ei se ole kaikkein voimakkain laji joka selviää, eikä kaikkein älykkäin. Se on laji, joka kaikkein parhaiten sopeutuu muutokseen” – Charles Darwin

Sopeutuvuus on ollut aina määrätyissä verkostoissa välttämättömyys. Muuttuva maailma, nykyiset tehokkuusvaatimukset, kasvanut verkostorakenne sekä tieto­yhteiskunnan kasvu ovat tehneet sopeutuvuudesta välttämättömyyden myös liiketoiminnan menestykseen. Siinä missä biologisten lajien on kyettävä sopeutumaan ympäristönsä muutoksiin, on organisaatioiden kyettävä nykymaailmassa samaan tai ne menehtyvät. Toisaalta pelkkä ympäristöön sopeutuminen voi osaltaan heikentää organisaation kykyä nähdä tulevaisuuteen. Organisaatio voi olla niin perusteellisesti sopeutunut aikaisempaan ympäristöönsä, ettei se kykene havaitsemaan tulevaa muutosta eikä näin myöskään pysty reagoimaan muutokseen ajoissa. Nykypäivän muuttuvassa maailmassa selviytyminen edellyttääkin ensisijaisesti kykyä ymmärtää ympäristöä, vallitsevaa verkostoa, ja sitä kautta sopeutua sen muutoksiin innovatiivisena, tehokkaana ja joustavana organisaationa.

Posted in: sopeutuvuus,verkostot