Vierailin vuosi sitten eräässä CAD-seminaarissa. Ruotsissa pidetyssä tapahtumassa ei paljon tuttuja kasvoja näkynyt, joten seminaariin astuessani yritin keksiä yhteisen keskustelun aiheen. Mikä olisi yleinen CAD:iin liittyvä ongelma, josta olisi helppo turista? Ensimmäisellä erätauolla uskaltauduinkin erääseen pöytäseurueeseen, jossa oli juuri perinteinen sääkeskutelu loppunut lyhyen hiljaisuuden vallitessa. Niinpä avasin suuni: "Mitä luulette, jokohan täältä löytyisi lääkkeitä CAD-tiedostojen lataus- / hitausongelmiin?"...
A file is a snapshot of a moment in time. If I email you a document, I'm freezing it and making an identical copy. If either of us wants to change it, we have to keep our two separate versions in sync.
Ne jotka minut tuntevat tietävät vannovani pyhän tuotteen tietomallin nimeen (lontoon kielellä tuo käännettäköön: Product Knowledge and Innovation Model), joten nyt liikutaan yhdessä tuon ajatusmallin lähtökohdista - datan määrän ja koostumuksen hallinnassa. Näiltä osin rajattakoon tämän kertainen tarinointi kattamaan vain CAD-tiedostot ja CAD-työskentelyn.
Instead, we need computers to interpret and organize data for us automatically. This means they'll store not only our data, but also information about that data and what it means – metadata. We need them to really understand our digital information as something more than a set of text documents and binary streams. Only then will we be freed from our filing frustrations.
Pitääkö CAD-maailmasta siis tuhota tiedostot? Olla tiedostovapaita kuin paperiton toimisto. Onko tiedostoton CAD-suunnittelu edes realismia? Olen kirjoittajien kanssa täysin samaa mieltä. Tuohon suuntaan pitää mennä ja ollaan menossakin. Matka on kuitenkin pitkä, varsinkin isojen yritysten ja isojen datamassojen osalta ehkä toivottomankin pitkä. Siis miten tai miltä osin tästä voidaan tehdä realismia jo nyt?
Ei tiedostot ole paha asia. Se mikä on paha ja mitä pitää tuhota, lopettaa, hävittää heti on tiedostojen ja datan KOPIOIMINEN isoimmiksi tiedostoiksi. Sen voitte tehdä jo tänään. Miksi ihmeessä yritykset sallivat työntekijöidensä käyttävän työaikaa olemassa olevan datan paketoimiseen uuteen kuvaan tai tiedostoon ilman mitään datan oikeaa jalostamista tai jalostusarvoa? Kenen etu on tuottaa 200 tai edes kaksi samanlaista kokoonpanokuvaa, joissa vaan sattuu olemaan osaluettelossa eri nimikkeitä samassa järjestyksessä? Kuka voisi kuvitella tehtaanjohtajan, joka sallisi tuotannossaan työntekijöiden tekevän saman asian 20 kertaan ilman jalostusarvoa?
Tarvetta perustellaan usein datan käsittelyn helpottamisena. En ymmärrä. Tehdään laskuharjoitus. Oletetaan yritykseksellä olevan isohko kokoonpano, jossa on kolme neljään kertaan varioivaa moduulia sekä tukku standardi moduuleita ja komponentteja, eli 64 variaatiota. Yhden kyseisen kokoonpanon tai siitä tehdyn piirustuksen avaamiseen PDM:stä CAD:iin menköön 15 minuuttia, tallennukseen takaisin viisi minuuttia. Kokoonpanon ja kuvan tekemiseen tunti ja 63 turhan kuvan ja kokoonpanon päivittämiseen muutostarpeesta valmiiksi keskimäärin 30 minuuttia. Kyseisellä kokoonpanolla olkoon elinkaarta viisi vuotta ja päivitystarvetta kaksi kertaa vuodessa. Yhden päivityskerran aikana kuva ja malli pitää avata kolme kertaa kumpainenkin. Rahaa ja aikaa yritykseltä palaa siis 126 täysin turhanpäiväisen tiedoston ylläpitämiseksi:
63 kpl x 1 h + 63 kpl x 5 v x 2 kpl/v x 30 min + 63 kpl x 2 kpl x 5 v x 2 kpl/v x 3 kpl x 20 min = 1638 h
Oho! Sinne meni vähän yli miestyövuosi ja 100 000 euroa, eikä nuo luvut taida olla edes yläkanttiin heitettyjä. Uskallatko laskea omat lukusi?
Niin ja muuten... Kumpikohan auttaa enemmän näihin CAD:n hitausongelmiin, linjojen parantaminen datan latausnopeuden kasvattamiseksi vai turhanpäiväisen kopioinnin lopettaminen?
Ei mutta nyt pitää taas rientää... Hyvät kirjoitukset. Tykkäsin. Olen samaa mieltä. Tiedostoja pitää alkaa kuopata. CAD:n osalta se ei edes ole vaikeaa. Lopettakaa se tyhjänpäiväinen kopioiminen. Tehkää tiedostoja, joilla on jotain arvoa. Tehkää moduuleita, jotka ovat oikeasti moduuleita. Katsokaa teidän CAD:n datamassaa. Siellä levännee enemmän potentiaalisesti irroitettavaa rahaa kuin huonosti kiertävässä tuotannon varastossa konsanaan.
