Lumi tuli - vihdoin. Ja siinä samassa tietenkin lumityötkin. Kolalla pihaa putsatessa, ajatukset ajautuivat jostain kumman syystä erilaisten prosessiohjausmenetelmien kummasteluun. Varsinkin imu- ja työntöohjauksen sovittaminen ja haasteet tuntuvat välillä mietityttävän allekirjoittanutta, joten seuraavassa lyhyt ajatuksenjuoksu asian tiimoilta...
Ehdin jo aikaisemmin väittämään, että:
Perinteinen vesiputousmallinen tuoteperhelähtökohtainen tuotekehitysprosessi on pahinta työntöohjausta, jossa alussa hetkellisten asiakastarpeiden perusteella pyritään ennustamaan projektien tuotosten istuvuutta muuttuviin markkinoihin.
Vastaavaa tehokkuuteen tähtäävää pakinointia olen ehtinyt jo sivuamaan ainakin pohtiessa, miksi pelkkä tehostaminen ei riitä (50 prosenttia paremmin) tai miksi prosesseissa tiedon hallinnan tasolla on suuri merkitys (Kaksin aina kaunihimpi). Tällä kertaa vedetään välistä, haukutaan työntöohjausta ja perustellaan miksi imuohjaukseen siirtyminen kannattaa aloittaa tiedon hallinnan eksperttien pöydältä.
Työntöohjaaminen on helppoa. Se on tehotonta, mutta helppoa. Täytyy olla prosessi. Karkeakin riittää, kunhan virtaus aloituspisteestä lopetuspisteeseen on tiedossa. Sen lisäksi pitää tietää mitä halutaan kuljettaa ja sitten vaan hommiin. Annetaan pallo ensimmäisellä ja käsketään siirtää eteenpäin kun oma homma on valmis ja näin meillä on työntöohjattu prosessi valmiina.
Vähän kuin tämä oma kolan työntäminen. Tehtävä on selvillä. Lumi pitäisi saada pihasta pois tuonne penkalle. Ei siinä vielä mitään, mutta kun tuo aurinko ei tunnu hoitavan omaa tehtäväänsä sulattaa kasaa sopivaa vauhtia, että saisin uutta tilalle. Kasat senkun kasvavat, puhumattakaan keväästä kun tämä piha pitäisi saada nopeasti kuivaksi ja kasvamaan...
Mutta takaisin asiaan... Jos siis prosessi on tehoton, on sen tehostamiseksi kaksi vaihtoehtoa: käsketään ihmisten tehdä asioita nopeammin, tai yritetään muuttaa reittiä alusta loppuun. Yleensä näistä saadaan jotain tehokkuutta irti revittyäkin, jos ei muuta niin työntekijöiden selkänahasta... Paikallaan oleva työntekijähän tekee pelkkää tappiota, vai miten se nyt olikaan...
Työntöohjauksessa vaan on yksi suuri ongelma - ajoitus. Juuri oikeaan aikaan. Työntöohjaus toimii silloin kuin kaikki prosessin vaiheet, ja vaiheiden välit, toteutuvat juuri siinä ajassa kun on suunniteltu - toistuvasti. Yksinkertainen, lyhyt prosessi tai sen vaihe. Silloin voidaan työntää. Valitettavasti vain harva prosessi nykypäivänä pystyy olemaan niin stabiili.
Työntöohjaus on täydellinen vaihtoehto silloin kuin aloittaminen on tärkeämpää kuin maaliin pääseminen.
Mutta kun mietitään, miksi itse asiassa töitä tehdään. Siksi että ne saadaan aloittaa vai siksi että asiakas saa mitä haluaa? Aivan. Meidän pitää siis pystyä ohjaamaan tekemistämme maalista päin. Tehdä asioita juuri oikeaan tarpeeseen. Nähdä mitä minun pitää tehdä prosessin alkupäässä, jotta tarpeen tullessa asiakas saa nopeasti juuri sen mitä halusi.
Väliin varoittava sana. Nyt ei puhuta ennustamisesta vaan siitä, että tiedetään mitä pitää tehdä. Ennustaminen kuuluu työntöohjaukseen, tietäminen imuohjaukseen.
No miten sitten tehdään asioita maalista lähtien? Mikä on työntävän ja imevän prosessin suurin ero? Mitä tarvitsemme, jotta pääsemme pois työntämisestä?
Tiedon hallinta
Kuten jo mainitsin, työntöohjaus on siinä mielessä helppoa, että siinä voi keskittyä vain omaan tekemiseen. Saan pallon tuolta, teen mitä osaan ja annan pallon eteenpäin. Tiedon osalta, minun pitää osata "vain" oma homma ja tietää mihin tulokseni tallennan.
Imuohjaus on huomattavasti haasteellisempaa. Ei siksi, että prosessi olisi haasteellisempi. Se itse asiassa voi olla ihan sama. Ainoa ero on, että nyt minun pitää tietää, ennakoida mutta ei ennustaa, mitä ja koska itse asiassa seuraavassa työvaiheessa tarvitaan minun tuottamaa tulosta. Kyse ei siis sinällään ole yksittäisen prosessin vaiheen tai henkilön tekemisestä tai osaamisesta, vaan vain siitä, että tuolle vaiheelle tuotetaan läpinäkyvästi tieto siitä mitä pitää tehdä, jotta seuraava vaihe voi hoitaa tehtävänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän takia imuohjaukseen, massaräätälöintiin, Leaniin siirtyminen tulee aloittaa aina tiedon hallinnan ammattilaisen pöydältä, miettimällä ja muuttamalla tapaa hallita tietoa prosessissa.
_________________________________________________________________________________
ps. Mikä on yrityksen kannalta huonoin työntekijä? - Tyhmä ja ahkera. Tekee paljon, mutta vääriä asioita. Siispä jos teidän kaikki työntekijät ovat ahkeria, mutta laitatte ne tekemään tyhmiä asioita, eikö se tarkoita, että asiat voisi mennä paremminkin...
4 kommenttia:
Ajan salliessa joillakin kursseillani kiusaan jotakuta heittämällä kalvon imuohjatusta prosessista ja sitten pyydän kaveria selostamaan, mitä siinä tapahtuu. Jos kaveri yrittää selostaa prosessia alusta loppuun, hän joutuu umpikujaan. Sitten selosta prosessin lopusta alkuun ja kaikki on selvää kuin heinänteko!
Pekka Harju
MR-Keskus
Kiitos. Mielenkiintoisesti ja hauskasti kirjoitettu tämmöisestä aiheesta :)
Mielenkiintoinen kirjoitus ja kommentti. Näitä pitäisi jokaisessa yrityksessä miettiä hiukan enemmän!
Havainnollisia kuvia tuo työntöohjattu lumen luonti ja ohjaustapojen vertailu. Etsin kuvia kun teen esitelmää systeemiajattelusta yhteiskunnan näkökulmasta erääseen yliopistoon.
Koko yhteiskuntamme näyttää toimivan työntöohjauksen tapaan. Perustetaan sote-työryhmä, joka konseptoi, määrittelee, kirjoittaa ja esittää, mutta sisällöllinen osaaminen (tietomalli) puuttuu, mikä imuohjauskuvassasi tulee keskeisesti esille.
Lähetä kommentti