Nyt kun kuluva vuosi alkaa olla kohta taputeltu, on aika siirtää katseet ensi vuoteen, uusien budjetti-, strategia- ja tavoitekeskusteluja myötä. Sinällään keskustelujen sisältö on jälleen se sama tuttu: kaikki pitää tehdä vuonna 2012 vähän paremmin, kustannuksia säästäen ja tehokkuutta nostaen.
Sinällään tehokkuuden nostamisessa ei ole mitään pahaa. Suomalaisen teollisuuden pelastamiseksi parannusta onkin saatava aikaan (ja pian), mutta se mikä asiassa on meikäläistä viime vuodet kummastuttanut, on se miten tehokkuusvaatimuksia kohti hyökätään läpät silmillä kuin ravihevoset konsanaan. Tuntuu, ettemme näe kuin olemassa olevat, ne tutut ja turvalliset, prosessit, joiden tehostamiseksi yritämme viilata viimeisetkin voit pois leivän päältä.
Many shall receive advice, but only the wise will profit by it.
Toki välillä prosessien tehostamiseen löydämme uusia ismeja, sellaisia kuten tällä hetkellä kuumana pyörivä Lean tuotekehitys (Lean Product Development (LPD)), mikä itsessään on jälleen erittäin hyvä asia. Se vaan mikä mielestäni näissä uusien tuulien tuomisessa yrityksiin menee metsään, on mainitsemani prosessien ja oman tekemisen kriittinen arviointi. Lean filosofia sisältää joukon loistavia, suhteellisen helppotajuisia työkaluja, joiden kautta menestykseen on mahdollista pyrkiä ja päästä. Ongelma vaan on se, että matkasta unohtuu liian helposti se tärkein ja samalla myös vaikein, eli kyky nähdä omat tekemiset tarpeeksi kriittisesti.
Siinä missä uutta kehittäessämme on uuteen siirtyminen kyettävä perustelemaan, on vanhassa pysymiseen oltava kaksinkertaisesti perusteltu.
Otetaan esimerkiksi Leanin yksi peruspilari Hukan poisto. Loistava, helppo työkalu / toimintatapa, jonka tuominen nykyisiin tuotekehitysprosesseihin, joissa ennemminkin hukutaan hukkaan kuin painetaan hukatta eteenpäin, on helppoa ja antaa helposti ensimmäisen tason tuloksia. Noita "matalalla roikkuvia hedelmiä", jotka toki kyllä antavat tehostusbuustin prosesseihin energiajuoman tavoin, lyhyeksi aikaan. Mutta... Jos hukasta siivottava prosessi ei alun perinkään tue optimaalisesti toimintaamme, onko sen tekemisestä nopeammin meille oikeasti se hyöty mitä todellisuudessa haemme?
Tärkeämpää on saattaa oikeat ihmiset tekemään, oikeita asioita, oikeaan aikaan, kuin tehdä joku nykyinen prosessin vaihe nopeammin.
Niinpä... Kriittisyyden löytäminen omaan tekemiseen ei aina ole helppoa. Miten siis löydämme oikean vaatimustason? Miten kykenemme nostamaan prosessimme uudelle tasolle?
Itse olen käyttänyt, olisiko ollut aurinkokuninkaalta Ylen kisastudiossa aikanaan kuultua fraasia muokaten: 90% keskittyminen (vaatimustaso) antaa 50% tuloksen. Toisin sanoen prosessien tehostamiseksi on kehitys jäsenneltävä kahteen ryhmään:
- perinteiseen jatkuvaan olemassa olevan parantamiseen sekä
- isompaan askeleen ottoon (100% vaatimukseen), jonka tavoiteasetannassa ollaan oikealla tasolla silloin kuin tavoitteen ensimmäinen reaktio on: Ei onnistu.
Silloin asetamme itsemme vaatimustilaan, jossa jo asetanta vaatii meiltä uutta näkökantaa. Ja.. Kyllä. Prosessien isot askeleet eivät ole demokratiaa, vaan vaativat omat pioneerinsa.
Loppuun muutama tavoite ensi vuodelle:
- Suunnittelemme markkinoille. Jatkossa tuotekehitysprojekteissa myyntihinnasto on valmis ennen suunnitteluvaiheen alkamista.
- Haluamme olla esillä. Tuotamme jatkossa kaksi kertaa enemmän tuotelanseerauksia vuodessa.
- Tilausten muutokset maksavat liikaa. Tilauksen iskupiste / freezing point siirretään lähemmäs toimitushetkeä niin, että pisteen jälkeiset muutostarpeet vähenevät 75%.
- Aika on rahaa. Tilauksen todellinen toimitusaikaa pudotetaan neljännekseen nykyisestä.
- Alle 25 varaston kiertonopeus ei ole tavoite vaan selittelyä. Ylitämme sen.
Emme pärjää tekemällä asioita niin kuin muutkin. Suomalainen edelläkävijyys on osaamisessa. Osaaminen ei elä paikallaan. Nostetaan vaatimustasoa. Etsitään uutta. Pidetään teollisuus Suomessa.
__________________________________________________________________________________
ps. Ai mitä mieltä olen Lean -sanan liittämisestä kaikkeen mahdolliseen... No, ei kai nimi asiaa pahenna, jos vaan ymmärretään, ettei myöskään itse sana tuo onnea.
1 kommenttia:
Lean on nyt muotia, Suomi tulee aina jälkijunassa. Niin tässäkin asiassa. Harrastetaan leania ja sitten ihmetellään kun mitään kustannussäästöjä ei syntynytkään. Miten se on mahdollista? Mehän sovellamme leania ja meidän pitäisi olla tehokkaita?
Lähetä kommentti